Melloa ei ole vaikea taas tunnistaa tuolta seasta. Kivaa maalailua ja jumi-jamutusta. JUMI-JAMITUS RULEZ! Oikeasti kivaa stoned kamaa. Biisi elää ja hengittää, mutta ei anna periksi vääjämättömyydelle. Rytmi kusee kuin juustolta näyttävä maitoauto, mutta toimii paremmin kuin kaksi ydinpommia washingtonissa yhtäaikaa.

Venäläinen skifileffa kohtaa 60-luvun kellaribändin hapoissa.

Huuba huu jos en olisi metsässä niin olisin kuitenkin keskellä usvaista leijuvaa melmeilevää kastetta, joka minut kuitenkin on tuleva viemään maagiselle matkalle kohti tuntematonta, kuin tuonen virtaan uinuva heebo aikamme eepoksessa vaeltaisin autuaan tietämättömänä maailman vaaroista tyytyväisenä hykerrellen itseni loistavasta rauhallisuuden olotilan tajuamisesta.

Mulla pyörähti päässä erisuuntaan. Toisinsanoen kallistuin.

Ihan virkeänä tässä juon energiajuomaa mutta kun piisi lävähti laitteistosta tähän maailmaan, olin nukahtaa. Eikä tämä ole negatiivinen havainto.

Psykeedeeelistäää tuotantoaaaaaa.... voouuuuuhhh...uuuuh...

Tajunnan syvimmästä pisteestä tulevaa maistuvaa valuvaa psykedeelistä abstrakti muotoa... Uniset kulkijat jatkavat matkaansa... Tuonela on jo takanapäin nyt on aika mennä johonkin muualle... Nousta elämään? Katsomaan mitä jäi näkemättä? Etsimään jotain mikä piti tuhota ja raiskata?

Vouu Aivan loistavaa!

Kyllä on alamaan tavaraa, siis jossain hyvin syvissä uomissa soljahdellaan, noustaan pintaan ja vajotaan pää pinnan alle, henkeä pidätellen..

Kaunista on, on kaunista ja tumman pyörteistä veden liikettä. Hurmaavaa äänimaailmaa on tarjolla, siihen voi sulautua ja unohtaa, olla uneksimatta, elää vain juuri nyt, tätä biisiä, joka on pieni ulottuvuus.

Tämä on perhana vieköön, suonette anteeksi voimasanan, mutta tämä on todella syvänteissä kelluvaa tummaa uiskentelua..

Mieletön, mieletön unimaailma.
Jään tähän, lähden pois, ja minussa on tämä, aina, tämän tunnelman jälki.

Tää oli jotai nii upeeta että..