Ei sota ole turhaa, se on ihmisten perinteinen tapa ratkaista erimielisyyksiä siten, että ei ole voittajia....Euroopassa viimeksi ex-Jugoissa.

Kovin kaunis on sota täs biisis, ei ole verta, irtokäsiä tai suolenpätkiä, jalkapuolia sekä henkisesti rampoja tuhotussa ympäsistössä. Hektoria mukaillen, sotasi on kaunista.

Selkeän kaoottinen soundimaailma. Teos on kyllä psykoottinen, ja näin joulun alla tämä melkeinpä kuvastaa ihmisvilinää marketeissa, jossa kaikki haalivat kamaa minkä kerkeävät.

Kyllä tuo taustatekstisi asiaa mukavasti aukaisee. Harmoniasta ei aina ihan saa kiinni, mutta sodassa ei taida sitä harmoniaa löytyä, tai ainakin varsin harvoin.

Jännittävää soitantaa jota hieman häiritsee tietty ohjelmoinnin maku, ei vaan mekanisoinnin maku. Kuulostaa kuin soittimet soittaisivat randomina itsestään melodioita ja kuvioita. Ehkä tämä on myös esityksen vahvuus. Synteettinen soittorasia - siitä on kysymys!

Olipas merkillisen utuista ja hienoa musisointia!! Välillä oikein kylmät väreet riipivät selkänahkaa!! Omalaatuista!!

No kieltämättä vaatii jonkinverran kuunneltialta :D En osaa eritellä tässä mitään soittimia koskevia asioita mutta kokonaisuudessa olette onistunut. Mulle tulee mieleen joku sotaelokuva tai tappelu....mustavalkoelokuva ja ehdottomasti mykkäelokuva ;)

ON kyllä psykedeliaa ja paranoiaa... jotenki tää ainaki omaan korvaa kuulostaa siltä että ois vaan heitetty nuotteja pianomatolle ja katottu mitä tulee. Mukavat kuitenkin nuo taustapörinät ja huminat!!

soitinten dynamiikka on olematonta, mikä saa biisin kulostamaan tosi mekaaniselta - kuin soittorasia.

äh tylsää. effektoitu sähkökitara takaisin pliis. en mä tämmöisestä ohjelmoidusta plimputuksesta tykkää

Näitä surrealismin kukkasia on tullut kommenttiringissä vastaan (yllättävän) paljon. Ilmeisesti tältä kuuntelijalta ei löydy riittävän paljon (jotakin), koska ymmärtämisen hetket jäivät perin vähäisiksi.

Oukkidoukki!
Kyllä surrealismia riittää, mikä täsä häritsee on se että instrumenttien soittotasoissa on ajettu tiukkaa midi-linjaa. Piano, tai ei mikään muukaan soitin ei saa kuullostaa sarjatuliaseelta, vaan siinäkin pitää kuulua se inhimmillinen variaatio.

Ei huono, jatka työstämistä!

t. mahan

Tykkäsin pianon ja noiden ksylo/vibramikäliephoonien yhdistämisestä. Sotaa en vain saanut päähäni, jotenkin tämä äänimaalma toi mieleen mustavalkoisen ranskalaisen mykkäelokuvan.

Tää on kyllä niin rajun maalailevaa ja eri puolille sinkoilevaa, että oma korva ei kykene suodattamaan suurta nautintoa. Vaivaa tähän on selvästi nähty jonkin verran.

Kiitettävän tiivis sävellys tällä kertaa. Ja olihan tuossa pianokuviossa jotain ideaa. Kyllähän tätä ihan musiikiksi voi sanoa. Siitä en ole niin varma, että voiko musiikki kuvastaa muuta kuin itseänsä.

Valitettavasti tässä nyt on mainittu vaaleanpunainen elefantti, joka jo ennen ensimmäistä sointua kertoo jonkin asteen ideattomuudesta. Noh sille kyllä biisikin hieman kuulostaa. Tekotaidetta, ei uppoa.

Ei tästä kyllä kuuntelemalla saa mitenkään mielleyhtymiä sotaan, millään tasolla. Kai se sitten sen absurdiutta kuvaa jos tekijä kerran niin väittää...
Kappaleessa oli hetkittäin jopa hyviä ideoita ja melodiapätkiä ja tietynlaista psykedeelistä otetta, muttei suurimmalta osaltaan meikäläisen mielestä erityisen taiteellisesti tai taidokkaasti ilmaistuna. Varsinkaan kun kappaletta lähtee arvostelemaan ja miettimään juuri siltä kantilta, että se jotenkin kuvaisi sotaa ja sen turhuutta. Mikäli tekijä ei olisi tuota kertonut ollenkaan niin kappaletta kuuntelisi ihan eri tavalla, eri lähtökohdasta. Nyt biisi ei valitettavasti oikein täytä alitajunnan asettamia ennakkoluuloja. Sitä ei edes pienet ja lyhyet hyvät ideat ja melodiapätkätkään pelasta. Soundimaailma oli muutenkin kovin yksitoikkoinen, instrumenttien/äänipankin vaihtaminen olisi ehkä tuonut lisää ulottuvuutta/kerroksia mukanaan. Mene, tiedä. Pituutta kappaleella oli kuitenkin sopivasti.
Eipä sillä, genrekin on hieman kaukana omasta musamaustani, joten sekin vaikuttaa kommentointiin.

Jep. Jotenkin näen nuo norsut ja Tyssendorrin pikkiriikkisinä ja humoristisina piipertäjinä. Kunnes jokin suunnitelmassa räjähtää käsistä pyyhkäisee tuulen lailla mielivaltaisasti kumoon tuota katrasta. Surrealismi on kyllä oikea sana kuvaamaan tätä. Tähän voisi sopia jonkinlainen animaatio, joka myös hieman valottaisi asiaa, koska tarinallisuuttahan tässä on.

hmmmm... ei tämä nyt näin ainakaan krapula-aamuna aukee.

Vai, että sodan absurdiutta oli tarkoitus kuvata. Ei kyllä meikäläiselle olisi millään valjennut, jos en olisi lukenut kappaleen kuvausta. Toisaalta tämä genre ei ole ollenkaan minun juttuni, enkä ymmärrä siitä hölkäsen pöläystä. Ehkä en ole oikea henkilö kommentoimaan tätä kappaletta. Nyt minun oli pakko, koska törmäsin tähän kommenttiringissä. Ei tämä mielestäni kuitenkaan täysin huono teos ollut. Välillä soitto kuulosti ihan mielenkiintoiselta ja taitavalta.

Hyvä bändin nimi! Hyvä biisin nimi!

Hauska tuo basso. Kuulee että se on siellä, mutta ei oikein kuule mitä vittua se siellä tekee. Vaikka yleensä tykkäilen experimental shitistä, niin tässä on se kokeellisuus hivenen päässyt karkaamaan hanskasta. Tosiaan vaatii kuulijalta aika paljon ja olen nyt todistanut itselleni, että minusta sitä ei löydy niin paljon.

pimpelipompelia on taas tarjolla. hyvä niin, tällasta hullua hommaa on mukava kuunnella, aivot lepää kun ei tartte koko ajan miettiä et säk kertsi säk kertsi kertsi soolo kertsi. kukkuu ja hullua joulua!

Minä itseasiassa pidin tästä kappaleesta. En tiedä sitten, onko tämä niinkään surrealistinen sävellyksenä, vaikkakin biisin esittelytekstin tarinoinnin hahmoitteluun onkin näitä tämän tyylisuunnan taitoja kyllä käytetty. Minusta tuo pianokuvio on paikoin jopa oikeastikin toimiva. Vitsiltä tai parodialtahan tämä ehkä jossain määrin kalskahtaa, mutta ei kai sen anneta haitata. Taustalla toimii oikein hyvin, vaikka joissain kohdissa tuntuukin sellaiselta kaaokselta, joka on saatu aikaan vaan painelemalla mielivaltaisesti koskettimia jonkun kuvion tahdissa. Eipä silti, hallittu kaaos on aina taidetta.

en edelleenkään ymmärrä miksi tämä kommenttirinki on nykyään täynnä tällaista roskaa.. Kunnon musiikin tekijät eivät ilmeisesti jaksa istua tämön vehkeen ääressä koko päivää.. surullista sinänsä..
Ihan mielenkiintoista välillä ja jos pianot on soitettu oikeasti eikä koneella niin ihan taitava kaveri sinänsä.. en minä tästä mitään tajua.. ei mun musaa.

Hmm. Tästä on kyllä paha saada mitään sanottavaa irti. Ei voi kehua soittajiakaan. Noh, tuo tietokonebassolinja on aika mielenkiintoisen kuuloinen, ja painuu välissä todella alas, mut en oikein osaa päättää onko se hyvä vai huono. Oikestaan tämä ei kuulosta nimeltään muuten kuin tuon basson osalta. Nuo pianot vain ei kuulosta tarpeeksi elefanttimaisilta. Ennemminkin sellaislta pieniltä päästäisiltä joita on aivan vitusti.

Ehkä vaaleanpunaisten päästäisten armeija olis parempi. Anteeksi armeijja.

No valitettavasti en kuulu niihin jotka ymmärtävät mielenyhtymän tämän ja kenraalin välillä mutta onneksi niitäkin henkilöitä löytyy.

hui saatana nyt ei kerkee kirjottaa kommenttia ku rupee pelottaa nii saatanasti. moro --

No piano jutuista pidin kovin. Paikoittain pianoa käytetään absordiutta kuvaamaan. Vaikea selkoista, mutta kyllä kappaleella on selkeasti jotain kerrottavaa. Sotahan on typerää.

Lienee tupakki maistunut näitä mietiskellessä :) Tosin jos oikein mieltälaajentavaa haluaa tehdä, niin pitää se äänimaailmakin saada leviämään suuremmaksi. Herätti tosin pientä ahdistuksen tunnetta ja mielestäni jos musiikki herättää yhdenkin tunteen ihmisessä, niin se on hyvää musiikkia!

Nonniiin! vihdoin kokeellista! alkoikin nuo radiohitit kyllästyttää. Mielenkiintoisia harmonioita ja soundi kerroksia. näennäisen minimalistinen rakenne. todellakin surrealismia.

Aika ahdistava tunnelma alussa ja muutenkin koko teoksessa. Hienoja saundeja/soittimia tosi selkeitä sellaisia ja niillä on yrittetty kuvata insertin mukaista näkökulmaa sodasta. En oikein päässyt tuohon tunnelmaan mukaan, vaikkakin useamman kerran kuuntelin. Tyhmyys on se joka jyllää näköjään päässäni.