Huomaa, että poijjaat ovat Skinny Puppynsä ja NINinsä hartaasti kuunnelleet, vaikka omaakin on paljon. Kappaleen yleinen tunnelma on mainio, biitit rullaavat mainiosti ja elementit kalskahtavat hyvin yhteen. Kitara ehkä hieman arvelluttaa, minun makuuni ehkä vähän liian yksinkertainen ratkaisu muuten varsin fiksuun biisiin. Rakenne oli loistava, samoin orkestraalisten soundien käyttö.

Teknisessä toteutuksessa ei ole mitään moitittavaa, vokaalien etäisyys oli selvästi tarkoituksellista. Kitarasoundi oli ehkä vähän tunkkainen, mutta kyseessä on makuasia. Kympistä jää lähinnä sen kitaran yksinkertaisuuden ja tunkkaisuuden takia, pienikin variaatio kitarassa olisi auttanut paljon. Vastaisen varalle, kannattaa kokeilla soittaa kitarat oikeasti kerralla "livenä" sisään kappaleeseen. Kuulostaa dynaamisemmalta ja huomaa helposti, jos jää liian junnaavaksi (siihen itse soittamiseen kyllästyy).

Alun kellomelodia on mieletön, kummitteleva ja uhkaava, jatkaa samassa linjassa intron kanssa. Toinen todella iskevä asia kappaleessa on kitariffi, joka tukee komppia aivan mielettömästi. Riffi on yksinkertainen, mutta se on juuri sitä mitä kappale kaipaa. Kuoro/viulu osiot ovat myös hienoja, tuo tietynlaista tuomionpäivä-fiilistä, ja massiivisuutta kappaleeseen.
Kappaleen rakenne on kohtalaisen monimutkainen, vaikka koostuukin toistuvista osioista, joista vain vähennellään elementtejä taitavasti ja tyylitajulla. Mainio kokonaisuus, antaa hyvän yleiskuvan RI:SAn mainioudesta.

En nyt oo ehtiny vielä tarpeeks tutustua tähä levyy mut voin jo täs vaihees todeta et levyn paras biisi. Tää vaa toimi tähä fiiliksee ku luoti otsaa.