Biisi joka koko kestonsa ajan sai minut kananlihalle, vastaavaa ei ole koskaan ennen tapahtunut. Osittain siksi että tuollainen vokalisointi yksinkertaisesti pelottaa minua aivan kauheasti ja osittain siksi että genressään se on ihanan omaperäinen. Olen nyt pikkuhiljaa opetellut erilaisia kiljumis/huuto/örinälauluja kuuntelemaan :)

Tällä kertaa en saanut kylläkään mitään tarinaa aikaan, mutta se johtunee kaiketi siitä kun kuvittelit sen meille etukäteen ja luin sen.

En saa mitään selvää sanoista edes lukiessani samalla :D Mutta joo, ne ovat kuitenkin hienot sanat, erityisesti pidän kahdesta ekasta kappaleesta.

Kiitoksia jälleen omaperäisestä matkasta!

Karua ja jäistä menoa. Mieleeni tulee kuvia jäisistä aalloista yksisilmäisestä kapteenista puulaivasta joka kamppailee vesimassoja vastaan. Kapteeni, vanha mielipuoli kiroaa mielipuolisuuttaan ja merta ja omaa jääräpäisyyttään antamatta periksi koska tämä on osa häntä ja hänen elämäänsä, miehistö duunaa sanomatta sanaakaan.

Yksi hienoimpia Belz Krov - melodioita löytyy tästä biisistä. Valssistakin saa äärimmäisen häiriintyneen kuuloista kunhan vaan on oikea ihminen valssaamassa. Rumpusoundi on loistava, kuten aina. Vokaalit peittävät aika pahasti muun tavaran alleen, mutta tunnetta laulajalta löytyy kuitenkin sen verran että pienet balanssi-ongelmat eivät juurikaan häiritse. Kappale on varsin kylmä ja hypnoottinen, sävellykseltään ja tunnelmaltaan onnistuneimpia vetoja mitä olen vähään aikaan kuullut.

Koskaan ei kuitenkaan täysin tiedä mitä BK:lta sopii odottaa. Ja se on hyvä.