"Tie muuttui poluksi" ja "Seinä muuttui hirveksi":) Todella loistavaa. Metsässä sataa, alussa etäällä jopa ukkostaa (ja lopussakin), mutta se ei lintujen viserrystä haittaa.

Täydellisen hienoa ajatuksenvirtaa. Kaipaavan riipivä rakkaus lienee tematiikan taustalla ja siitähän ne parhaat ideat yleensä saavat alkunsa. On aika siirtyä puolukkametsään...

todellakin hienot taustat ,luonnonääniä,taas kerran upeeta työtä:)

pentti saarikoskikin nöyrtys. muistakaa hymyillä.prkl.

Tää sarja on kuin naispuolinen Kalle Päätalo jolla loputon jatkumo ei kirjojen ja vaan runouden ja mietintöjen muodossa.Mielenkiintoista.

Oho. pitkä runo.. siitä propsit heti kättelyssä :)
melkosta rakkaustarinaa(?), vai mitä se nyt oli?
Ja mukava fiilis tässä, vai mikä se oli? :D
Hieno mielikuvitus!
Hirvennahkatakki on kivempi päällä kuin vitunnahkaviitta :D

Tämä tarina vilisee mielikuvia monenmoisia.. Tulee mieleen kuvaus rakkaudesta johon ei oikein uskalleta heittäytyä mukaan. Juostaan karkuun, piiloon. mutta toisaalta halutaan lähelle, suudelmin päättää tunteiden pakoilu. Ollaan eksyksissä elämän poluilla. Hyvä teksti ja esitys

Todella kirjavaa jälkeä taas kerran. Mistä lie ihmeestä sinä nämä tarinat puserrat? Sanavarasto on vähintäänkin kohdallaan. Hyvästä mielikuvituksesta bonuspiste.

Joskus metsä alkaa heti ravintolan ovelta.. Onko tarinan henkilön
ahdistukseen ja tunnetilaan syynä vain GABA-välittäjäaineen puutostila,
vaiko sittenkin vain ainoastaan ihmisen ikävä toisen luo? Mene ja tiedä, kuuntele ja koe itse. Upea metsätausta kaikkine lintuäänineen. Odotin
kyllä vielä kapakan ääniä, ihmisten mölinää yhteen kohtaan mutta kyllä
toimi hienosti näinkin. Tykkäsin.

Kompakti tarina. Mietin, että olisiko tuota voinut yhtään tiivistää.... Mutta tulin siihen tulokseen lopulta, ettei olisi voinut. Monisanaisuus on joskus hyvästä. Kun on iso metsä ja paljon sanottavaa. Asioita, joille ei ole sanoja.