Olkoot kliseitä pullollaan, silti mukavan mahtipontista ja pirteää orkestraalista riemua. Viulut leikittelevät lyhyillä ja nopeilla vedoilla koko biisin läpi, brassit tuovat hitaan ja jylhän painonsa soinnilliseen kerrontaan ja puolittaiset sydämenlyönnit väliin jättävät perkussiot pitävät jännitysmomentin elossa. Keskimaa piirtyy mieleen Merrin ja Pippinin istuessa enttien olalla marssiessa kohti örkkien valimoa...

Lyhyt. Silti kaunis.