Ai että, nyt ollaan muistojen bulevardilla. Tai siis siin puistossa sen varrella. Muistan Chicagon, sekä bändin että purkan jota sai ostaa koulun lähikiskalta. Tupakkaakin sai sippiaskissa, mut ei kehdannut ostaa kun oltiin sentään pikkukundeja vasta. Voisin elää pelkästään ton intron ja outron piano/basso kombinaatiolla. Siitä saa kaiken tarvittavan proteiinin ja vitamiinit. Itse kun olin vain simppein rokkibändin kitaristi ja laulaja, niin tämän Chicagon biisin kajahtaessa radiosta tiesin vaatimattoman paikkani musiikkimaailmankaikkeudessa. Antti teit taas upeaa jälkeä, sanoitusta pitää vielä sulatella, mut todennäköisesti tulet saamaan siitäkin kiitettävän arvosanan. Kulttuuriteko ja matka nuoruuden lähteille. Olo on kuin 4th of July:nä! :-)