Komea soundimaailma alusta loppuun. Laulussa juuri sopivasti karheutta ja kitarat murisee kuten pitää. Alun ja lopun seesteinen tunnelma tuo kivaa kontrastia muuten aika aggressiiviseen otteeseen.

Paikka paikoin - eteenkin kun laulut on tuplattu - sanoista on vaikea saada selvää. Mutta tunnelma välittyy kyllä vaikkei ihan joka sanaa kuulekaan.

Grungella on isokin paikka sydämessäni. Eilen tuli vielä uutinen Mark Laneganin kuolemasta, vaikka Alice in Chains tästä tulee hieman mieleen.

Pidän erityisesti kohdassa, jossa kitaralinja ja laulumelodia muodostavat yhdessä liikkuvan harmonian.

Parasta tässä se, että tämä ei kuulosta pastissilta vaan voisi luulla, että on ihan ehtaa tavaraa sieltä 1990-luvun alusta.