Sangen ilmavaa. Eipä tähän ehtinyt kunnolla tarttua, kun jo vei mielen jonnekin kauas. Perin toimivaa siis.

Tää olis oikeastaan loistava intro jollekin pidemmälle oopperalle. Kuunneltuani tämän kaksi kertaa, tulee todellakin fiilis, että tämä ON osa isompaa kokonaisuutta. Tuo lopetuskin on sellainen, että välittömästi tulee levoton olo ja alkaa mielessään hákemaan palapelin seuraavaa osaa...

Muuten edellinen biisi jota kuuntelin juuri ennen tätä oli The Knobin Fool (mikserissä). Kun tuo Fool poraa energiallaan tärykalvot avoimiksi ja sen jälkeen täyttää eetterin tällä digiuksen kipaleella, niin melkein korviin sattuu tuo avoimuus ja nuo ilmoja halkovat väreilevät soundit.
En oikeastaan osaa enkä haluakaan antaa tälle mitään arvosanaa. Teos on kyllä mielenkiintoinen, kieltämättä. Löytyyköhän mikseristä paljoakaan vastaavia "tuokiokuvia" ?