Varjoihin laskeudun
ei kukaan jää minua kaipaamaan
keitän viimeisen teen
sen juotuani nukahdan rukouksiiini
Aamulla kun herään maailma on muuttunut mustavalkoiseksi ja kohina peittää kaiken
Taivas on autuas, minä olen yksin, niin yksin.
Jäinen maailma, sekö on minua varten.
Kumpa kuolisin ja pääsisin pois tästä piinasta joka minau riivaa.
Hetken jo luulen tottuneen tähän, ehkä minut on tarkoitettu elämään yksin, ehkä

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu