Miulla oli kakarana hirveet läjät Synthesizer-kasetteja, kun niitä sai halvalla Anttilasta. Tää oli vähän kun aikamatka tuonne 20 vuoden taakse, ja kyseisestä syystä mie pidin kovasti, en tiedä onko sillä nostalgialla nyt pelkästään näppinsä pelissä, vai mitä ihmettä. Mutta kuitenkin. Laitan tämän nyt uudestaan soimaan ja kiroan että vanhoja kasetteja ei ole enää tallella.

Oikein mukavan kuuloinen mehevä pimputtelu. Paikoin menossa vähän kliseiseksi mutta sisältää riittävästi tavaraa pysyäkseen kiinnostavana. Ilahdutti.

Hyvä saundimaailma. Melodioista tulee vähän liikaakin mieleen 90-luvun synthesizerlevyt.
Kyllä tämä jonkun poliisisarjan taustamusiikkina menisi mennen tullen. Näin yksinään kuunneltuna jäin kaipailemaan lisää omaperäisyyttä.

Olipas hauska ja hyvin tehty ralli. Todella hyvän kuuloisia pikku melodia pätkiä ja hyvin kirjoitettu rumpuraita. Saundimaailma toimii hyvin, kaikki istuu hyvin yhteen ja miksaus on kunnossa. Ehkä vielä se viimeinen tykitys kohta tästä puuttui kuitenkin, joku eeppinen lopetus tai muuta.

Mainio, euroviisumittainen biisi. Rumpufillit toimii, soundit muutenkin priimat. Ja koko äänimaisema on erittäin miellyttävä. Joku tappokertsimelodia tähän olisi vielä mahtunut. Ja laulu tietenkin.

Tiukka ja vaarallisen kuuloinen biisi. Ihokarvat nousivat tossa pystyyn. Hyvät melodiat. Kymppi tärähtää.

Mahtava toi leadipimputtelu. Muutenkin kappale rullaa eteenpäin kohtalaisen mukavalla groovella ja soundeissa on ilmaa kivasti. Ainoana miinuksena toi peltisoundien kovuus vähän syö korvaa. Ja basso on ehkä aavistuksen hyökkäävä. Jotenkin tästä jää sellainen -jotain puuttuu- fiilis, en oikein saa sormeani sen päälle. Alku on agressiivinen, mut se sitten unohtuu jonnekin. Noh, paljon hyviä ja kelvollisia juttuja ilmavassa kokonaisuudessa.

Ufohissimusaa. Toimii taustalla kivasti, vaikka ehkä kuitenkin turhan venytelty, vaikka osia onkin paljon.

Ehkä helpoiten lähestyttävä ja kohtuullisen tiukkakin viisu. Olisin kaivannut kyllä mahdollisesti selkeästi vielä tiukempaa menoa kaikenkaikkiaan.

Salamyhkäinen alku, jossa hieman jo tarjoillaan alkupaloja rapsakkuuden merkeissä. Viidentoista sekunnin kohdalla voi jo ennakoida jotain tiukkaa menoa. Hieman pitkäksi jää tuo iloittelu rumpujen kanssa ja odottelu. Ja yhtä koruttomasti kuin alkoikin, loppuu tämä tiukka meno. Hieman lyhyeen. Keskiosuudesta tulee hieman vaivaava fiilis, kun siinä on noita rumpufillejä, basarijuoksutuksia ja muuta aika pitkälle pätkälle venytettynä. Olisi ehkä toiminut paremmin ilman. Etenkin tuo 1:56 alkava osuus oli jo hieman liikaa. Mutta toisaalta, kuulija palkitaan kyllä sitten aika tiukalla synapoppismenolla. Tämän voisi kuvitella toimivan vallan mainiosti jossain tasohyppelypelissä.

"Bittimurskatut" saundit toimivat mukavasti. Tuo 0:55-0:56 basso esimerkiksi on mieleeni. Miksaus tuntuu etenkin noissa ei-menokohdissa hieman tunkkaiselta. Asiaa omalla kohdalla varmaan parantaisi jos virveli ei olisi noin bassovoittoinen. Samoin tuo padi. Ja... : ) Lopussa mukaan tuleva toinen liidi on juuri jotain sellaista klisettä, mitä odotinkin lopusta, ja toimii hyvin. Päämelodia muutenkin on asianmukaisen simppeli ja tiukka. Pianojuoksutus tuossa kertosäkeessä on hauska.

Jos kuulisin tämän jossain pelissä, mieleni varmaan tekisi tehdä kuten Amigalla muinoin Giana Sistersin kanssa. Kun on tappanut hämispomon, jäädä kuuntelemaan tiukkaa musaa. Tosin oli muistaakseni myös jokin toinen versio, jossa näin ei voinut tehdä. Se oli hyvin kurjaa.