Alkusoundi kuulostaa joltakin hämärältä psykepositiivarilta. Mukaan tuleva tamppaus on ehkä hieman liian munaton, sellainen lievästi tuhdimpi ja ronskisti tiukempi potku olisi poikaa. Soundimaailmasta tulee sellainen mielikuva, että mekaanisen musiikin museon esineistö meinaa hyökätä päälle tai RAYn Täyspotin laitteisto aloittaa kapinan. Breikkisektio on oikein oiva. Basarilinjaan kaipaisin välillä jotain roll-off -variaatiota tjsp, nyt poljetaan samalla paukkeella liiankin iloisesti läpi suvantojen ja huippujen.

Miksauksellisesti äänimaailma on lievästi negatiivisessa mielessä korvia huumaava. Ainakin minun ääniaistimeni yrittävät välttää osaa kohti tulevista soundeista. Kun tarpeeksi soundeja soi päällekkäin on kakofonia melkoinen. Hiljaisemmissa kohdissa sen sijaan mennään oikein tasapainoisesti eteenpäin. Pannaileva tilutus on etenkin mieleeni. Kokonaisuutena kuitenkin kivan kokeileva tekele ja osa soundeista on erittäin mainioita.

tämä se on laji josta minä en mitään osaa sanoa. potkihan tuo kummiskin.

Mielenkiintoinen kappale, venkoilevat ja vinot kuviot tuovat tunnelmaa ja kokonaisuus tuntuu eheältä ja yhtenäiseltä. Ihan asiallinen tuotos

Ukkosta ilmassa, mmh. Kolinaa kiitettävästi, bassokaan ei jauha mitään turhia kuvioita, vaan se pysyy asiassa... ja taas mentiin. On kyllä ihanan jännä kuvio siinä, mutta toisaalta, kick onnistuu jäykkyydensä vuoksi pilaaman osan siitäkin ilosta... noh, mutta lopussa kaikki kääntyy hyvin päin - niin voisin ainakin kuvitella. Kikkailua riittää riittämiin, eikä kompastuskiviä löydy oikein millään, paitsi rumpujen kohdalla. Muhkeampi kick peliin mukaan rallattelemaan ja kaikki on hyvin taas... kati.

Hankala kappale arvosteltavaksi, kun en oikein pidä näistä konemusiikkikappaleista. Mutta joo, tässä on äänimaailma ikävän puuroinen, menee melkeinpä kakofonian puolelle. Siinä, missä muissa kuulemissani trancekappaleissa on selkeä ja hallitseva melodia eräänlaisen iskevän beatin ollessa taustalla, tässä on hallitseva kakofonia oudon beatin pyöriessä taustalla. Sinällään kunnianhimoinen teos jossa tutkitaan, mitä on raja-aitojen toisella puolella. Mutta sellaiseksi se jääkin.

Kivan poikkeavaa monessa mielessä. Syvälle mieleen porautuvat saundit ja jotkut osiot pistävät väkisin miettimään maailmankaikkeuden tärkeimpiä kysymyksiä, joista yksi voi hyvinkin olla se "miksi ei". Kick ei iske, kirjaimellisesti. Psytrancessa olen mieltynyt terävään sopivasti kopsuttelevaan kickiin. Meneehän tämäkin oikeastaan, tämä kick koputtelee enemmänkin pään sisäisesti. Loppuu ja alkaa oikein hienosti sillä tavalla että kuuntelijalle tehdään selväksi että tän biisin aikana ei harhauduta ajattelemaan turhuuksia vaan pysytään pään sisässä kappaleen vankina. Kaipaisi loppupuolelle jotain matkaevästä ennen lopetusta, mieleenpainuvuutta tai sellaista jotain sinne. Nyt jään nukkumaan mennessä orvoksi pään sisäisesti.