Oli keskipäivä yöllä, takoi Ulla takomossa,
kun niukin naukin vältin nokkakolarin.
Oli helleyö ja hallaa liki neljänkymmenen,
kun Uts-joki näkyi paarpuurissa.

Oli soittamassa oltu, ja Ruotsiin oli tie.
Kun ykskaks, kännykkäni soi!

Suora kuu. Suora kuu!
Ei karkkipäivä tuu,
sano Mönkkönen ja oli aivan kauhuissaan.
Se kysy mistä tämä johtuu? Johtuu!
Kun sellaista ei liene,
koskaan ennen nähty päällä maan

Me jatkettiin taas tietä, kampela ja minä.
Ja mietittiin on se tosi outo.
Tuo pussi nimittäin, kun kumollansa makaa.
Ja tyhjänäkin on käykön outo.

Suora kuu. Suora kuu!...

Suora kuu. Ei karkkipäivä tuu,
jäi soimaan mielessäin kuin hullu boogie.
Suora kuu. Ei karkkipäivä tuu,
se karkkipäivä jonka menetin.

Karkkipäivä jonka menetin...

Karkkipäivä jonka menetin...

Jonka menetin...

Karkkipäivä jonka menetin...

KARKKIPÄIVÄ JONKA MENETIN!

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu