Autossa on jotain liikaa, täytyy jättää teltta kaupunkiin
Kun maantien reunat alkaa vaihtuu, minä laitan silmät kii

Ja kun illalla muut huolestuttavasti herkistyy
mul on mutrussa suu ja se kestää vaikka vaatteet rypistyy

Mä herään ennen muita, katson huojuvia puita
ja mietin että miksi kaikki on niin kamalaa
muistot vaivaa, kaivertaa, mikään ei saa nauramaan
ehkä joskus hetken, ja ei kuitenkaan
Hän ei palaakaan, tiedän: hän ei palaakaan
ja aamuisin kun herään mä en pysty uskomaan

Mun päivissä on jotain vikaa, joskus ne ei vaihdu ollenkaan
Mä menen minne toiset menee, hymyilen kun mulle puhutaan

Ja kun illalla muut tahtoo nukkumaan niin mul on mielessä
huojuvat puut ja kuinka kauan kaikesta alkaa ollakaan
muistot vaivaa, kaivertaa, mikään ei saa nauramaan
ehkä joskus hetken, ja ei kuitenkaan
Hän ei palaakaan, tiedän: hän ei palaakaan
ja aamuisin kun herään mä en pysty uskomaan

Ja nyt kun sataa vettä
minä lupaan että
jonain päivänä en enää pelkää
eikä auton lattia
ole täynnä pulloja
eikä mulla särje selkää
Ja jos nään sut jossakin
en enää käänny takaisin
en edes tahdo vaihtaa suuntaa
Mutta vielä tänään herään ennen muita
katson huojuvia puita
ja mietin että miksi kaikki on niin kamalaa

muistot vaivaa, kaivertaa, mikään ei saa nauramaan
ehkä joskus hetken, ja ei kuitenkaan
Hän ei palaakaan, tiedän: hän ei palaakaan
ja aamuisin kun herään mä en pysty uskomaan

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu