Valot sammuu, lapsi vetää peiton päälle,
aika alkaa, joille tilaa tarinas jää ei.
Kaupungin pimeät kadut, mitä tulee vastaa,
katuvalo märkään asvalttiin heijastaa.
/mä nään sun kyyneleet, valuvan poskeas pitkin,
olin yhtä kanssasi ja mä itkin.
hävii lähimmät välitkin, kaikki loppuu aikanaan,
ei meist kelloo pysäyttämään, tikittäen kehdost hautaan.
/Joskus saatoit tulla mua vastaan, mut en tunnista sua,
koitit tarttuu kiinni, ja varmaan pyytää apua.
ohikulkijat ei huomaa, ihmist yksinäistä,
/vaikee erottaa yhtä kun oot yksi näistä,
yksi näistä päistä väistää, toinen huomaa kivun,
ja kun tarvitsis apuu toinen jää sivuun,
ja kun vihdoin luulee et elämä olis mallillaan,
/kaikki loppuu aikanaan.

kaikki mikä alkaa, se joskus loppuu,
osaaks sitä odottaa, miten suhtautuu,
lyönnit kellon vaikenee.
kaikki mikä alkaa, se joskus loppuu,
pitää kuitenkin siihen ajatukseen tottuu,
kaikki loppuu aikananaan.

Askeleet kuulen takaa, mut en ketään nää,
on jo niin hämärää, eikä äänet hävii mun pääst,
vieläkään, katoan väkijoukkoon,
väkijoukos oon, jossa ei ketään oo,
/Kuristava tunne kurkus, mikä mua vaivaa,
huono olo koko painollaan mua alas painaa.
Olo ku sairaal, lääket ei vaa löydy,
yksinäisyys olo joho moni mun lisäks ei tyydy.
/tyydy-tän, tunteeni, vedän hatsit
henkeeni, ja jatkan matkaa,
mietin yksinäistä elämääni, mut aijon jaksaa,
oon maksanu jo liikaa,
/mieltä piinaa, miten anteeksi antaa,
en jaksa painavaa taakkaa seläs enää kantaa.
Loppuu kohden askel lyhenee ja jalat alkaa painaa,
tuntuu ettei jaksa muiden tukeakaan enää lainaa.

kaikki mikä alkaa, se joskus loppuu,
osaaks sitä odottaa, miten suhtautuu,
lyönnit kellon vaikenee.
kaikki mikä alkaa, se joskus loppuu,
pitää kuitenkin siihen ajatukseen tottuu,
kaikki loppuu aikananaan.

"Aika vähenee", irtauduttava siit elämästä,
"juostava kauas", estää menneiden selättämästä.
Keihääniskut demonien jätettävä huomiotta,
jaksettava odottaa lopullist tuomiota.
/hyväksyn sen mitä saan, tyydyn siihen,
minkä saan, ja mun pienen omaisuuden sun kanssas jaan,
vaik 100 vuotta aikaa, ja vaik tunnen et mä jaksan,
luulen et aika periks antaa,
/Kumpi murtuu ensin, ku tunteet murtaa mielen,
aikoi sit menetin mahollisuuden pienen.
Mieli mureni ku tunteet kasvoi,
usko meni lopult siihe asiaan mihin uskoi.
/lähellä kotiovea, kyykistyn maahan
ja nojaudun kohti ovea,
shh, mieles pyörii, loppuuks tää tähän,
"tuntuu et aikaa on liian vähän"