Make Vahtola: Kyyneleet


Kyyneleet


Alta tuulen purjehtivat kyyneleet,
eikä ne kuivu ei, koskaan ne kuivu ei.
En tahdo kuulla enää sanaa näkemiin,
se on kuin hyvästi, aivan kuin hyvästi, enkä sua nähdä koskaan saa.


Katosit huomaamatta yksin, minä jäin niin kuin vanha puu,
lahoan täällä ilman rakkauttasi kun toiset nuorentuu.
Pudonneet lehteni on maahan, elämän mahla ehtynyt,
eikä nää kyyneleetkään ravita voi multaa.


Yö on synkempi kuin koskaan milloinkaan,
koskaan ei aamu saa, valjeta uudestaan.
Unelmien valtakunnat katoaa,
kun kyyneleet kuivu ei, koskaan ne kuivu ei, enkä voi niitä vastustaa.


Katosit huomaamatta yksin, minä jäin niin kuin vanha puu,
lahoan täällä ilman rakkauttasi kun toiset nuorentuu.
Pudonneet lehteni on maahan, elämän mahla ehtynyt,
eikä nää kyyneleetkään ravita voi multaa.


Alta tuulen purjehtivat kyyneleet,
eikä ne kuivu ei, koskaan ne kuivu ei.
En tahdo kuulla enää sanaa näkemiin,
se on kuin hyvästi, aivan kuin hyvästi, enkä sua nähdä koskaan saa.


- soolo -


Katosit huomaamatta yksin, minä jäin niin kuin vanha puu,
lahoan täällä ilman rakkauttasi kun toiset nuorentuu.
Pudonneet lehteni on maahan, elämän mahla ehtynyt,
eikä nää kyyneleetkään ravita voi multaa.