Katoaa kulkuni, polkuni häilyy
metsässä satojen talojen valojen

Humala valtavassa tyhjiössä
jota ympäröi sekava, sokea aika

Yövuorossaan jumala(t) surffaa
aalloillamme ohitsemme

Sokkeloistamme etsimme jotain
valtavaa suunnitelmaa

Ja sinä kumarrat aikaa
Annat sen kahlita ranteesi
Ja sinä ihailet sitä
Mikä kulkee lävitsesi...

Suunnattomat varjokuvat taivaanrannassa
vaativat meiltä lisää

Valokuvien henkilöt muuttavat muotoaan
enkä enää pääsekään sisään

Sade hakkaa ikkunoitasi, maailma hengittää
tahtoisi olla sinun

Sade hakkaa ikkunoitani, maailma hengittää
tahtoisi olla minun,
mutta

Minä kumarran aikaa
Annan sille kodin taskussani
Sinä kumarrat aikaa
Nostat sen seinällesi

Ja me säästämme aikaa
luuletko että se loppuu joskus?