Elämää ja aivokemiaa: Poissa


Olen ollut poissa liian kauan,
enkä osaa selittää.
Ehkä liian myöhään vain,
kuinka voisit käsittää?

Tiedän kuinka paljon pyydän,
mistä joudut luopumaan.
Lohdutusta johonkin
- taas sä jouduit valvomaan.

Joo, joo, joo, voishan sitä selittää
kuinka itsensä voi joskus kadottaa.
Joo, joo, joo, mitä sitä selittämään
jos vaimo ja kaks’ pientä tenavaa
sua odottaa.

Olen ollut poissa liian kauan,
poissa itseltänikin.
Poissa aivan liian myöhään
- ehkä uskon viimeinkin.

Joo, joo, joo, voishan sitä selittää…