Synkät pilvet sielumme täyttää sydämmiimme veitset iskeytyy
kai aurinko myrskyn karkoittaa vaan ei vielä ainaakaa
Sinä istut minun vierelläni ollaan aivan hiljaa
kivettyneet ilmeet kasvoillamme

kaikki kaunis tähän päätetään


Taas valheet mielemme kahlitsee
eikä totuus voi enää meitä vapauttaa
Kompastuimme omiin ansoihin
ja kasvot iskeytyvät asfalttiin

Mustat varjot yllemme laskeutuu kun todellisuus silmiimme heijastuu
kai huomenna on helpompi hengittää muttei vielä ainakaan
sinä katsot mua suoraan silmiin ollaan aivan hiljaa
unelmia särkyneitä sirpaleita ympärillämme


Kierretään kierretään tätä valheen kehää
joka silmät ummistaa ja meidät erottaa
enkä enää sua nää etkä enää mua nää
sokeana kuljetaan radaltamme eksytään