SYKSY

(Tikkanen)

ratapihalla aivan hiljaista
katson paljaita oksia
tähän aikaan vuodesta
joka päiväksi luvataan sadetta

istun yksin asemalaiturilla
kylmää ilmaa keuhkoissa
salaa karkaan auringon noustessa
oli hauskaa aikansa

en saanut sua lähtemään mukaan
ei kai sais sua kukaan
etukäteen sen tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin
tää jäädä saa, kauniiksi muistoksi vaan
väliaikaista, tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin

nurmikolla kaksin maatessa
ja taivas kattona
unohdan hetkeksi osani
kuvittelen tänne kuuluvani

tiedän että tää on harhaa vaan
valveunta, katoavaa
niinpä karkaan auringon noustessa
syksyn myötä

en saanut sua lähtemään mukaan
ei kai sais sua kukaan
etukäteen sen tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin
tää jäädä saa, kauniiksi muistoksi vaan
väliaikaista, tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin

niin, jatka vaan
ei, älä käänny katsomaan

en saanut sua lähtemään mukaan
ei kai sais sua kukaan
etukäteen sen tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin

hiljaisuus jää
hiljaisuus, ei enempää
hiljaisuus