Sulanut lumi oli muodostanut sydämen lähelle kotiani
Rinnassani refleksi, osuen mielen silmiini
"Et nauti koskaan siitä mitä...
Aina muutat kevättuulen..."

Silmät kuin melodia jota kaipaus laulaa
Ylös katsahtaessaan, tähtitaivas kodilta tuntumaan
"Saako koskaan rauhaa haaveilta"
Elossa vain kun olen unessa

Epätietoinen odotus
Huumantunut aktiivisuus
Viaton käsi viel pitää ylhäällä takomaani terää
Sisimmät niin kiirastulessa
Giljotiinin syleilyssä
Sisimmät niin kiirastulessa

Sielujen, mielten valtameri
Kaikki yhdessä tunteiden kaatosade
Aallot ja mainingit, tyynny ei tuuli, realiteetti
”Vihdoinkin näen oikein vedessä kuvani”
”Myrskyksi tyyni”

Järkeä, selitystä ethän koskaan etsisi
Mielen varjot sinussa on, jos käännät valosi
”Hukkukoon henkinen tasapaino,
Kaikki niin!”
”Sokea armosi, tai loputon valtameri”
Menetetyn paratiisin kyynelissäni
Uiden ikuisuuteen
Elämäni jää hyvästi