Tode: Kadoksissa (ft. Impro & Jamico)

Matkaan välil umpi tihees viidakossa pitkään,
Hiki virtaa pinnas enkä pysty hengittämään.
Kun olisin kadoksissa tilalla lampun hengen,
Pääsen pakoon ahtait paikkoi vain mulle tarjotun hetken.
Ja kun pitäis löytää pakokeino palaan takas aina,
Alkuun tylsistynein sapellein mun omat tieni raivaan.
Et oppis välttään sekä kiertää tilanteet joissa,
Umpikujas valkoihonen amazon viidakoissa.
Kuin herra papu nolojen tilanteiden mies,
Välil yhtä huomaamaton ja epätoivoisel tiel.
Mua vois verrata joskus maahanmuuttajaksi,
Välil oman mielenrauhan turvapaikan hakijaksi.
Mut onnellisuus minkä mä olen ehtiny haaliin,
On saanut kyyneleet silmiin ja järjen kaaliin.
En meinaa kadottaa tätä mun saavutusta koskaan,
Nyt vaan nuppi sekasin sitä ja rakkaus ohjaa.

On se jännä juttu mistä onnellisuus koostuu
Sen kaiken kadottaminen, saa mun silmät kostuu
Onni on olla kaikki pääkopas kuosis
Onnen laiva jamilla vaan ei o enää ruodis
Murtu onnen palapeli käsiin niinku lasivaasi
Kaikki kävi äkkii nyt on jamin pää sekasi
Tyhjä olo raastaa läpi kehon syväl sisälläni
Miten onnistuinkaan kadottaan sen tärkeimpäni
Onnen, joka puuttunut on hetken aikaa sisältäni
En mä voi vaan uskoo miten mulle tässä näin kävi
Pienimmätki jutut mitä onnellisuus vaatii
Kadotin mä neki nyt vaa kaivan esii taskumatin
Ainoo frendi jolle enää avaan suuni
Ainoo jonka vaikutuksesta on mulla hymy huulil
Viina piru vetää tätä miestä loputtomii
Valtas meitsin koko kehon yhtä nopeesti, niinku monopoli

Ois aika nostaa katse maasta ja katsella taas
Omaa hymyy, toisen hymyy, mut kun on tallella vaan
Kaikki virheet, kaikki rikkeet, jotka ajo tähän,
Kaikist virheist, kaikist rikkeist en pysty sanoo mäkää,
Mikä oli ite aiheutettuu, mihin taas lankes,
Kaikki ympäriltäni nyt viety vaikka annoin kaiken.
Kiintymystä ja kaipuuta, niist koostu meidän suhde,
Ei vihal vaan välinpitämättömyydel kaatu purjeet.
Ei laannu murheet, en kaadu, mutten
Voi antaa itel anteeks ennenku tajuun kulkee
Oman matkan helvettiin, tästä on vielä matkaa,
On nyt tullu tehtyy jotain, josta sinne pystyy jatkaa.
Hitaasti, mut varmasti koitan välttyy siltä kaikelta,
Mä pyydän anteeks tekojani laiffini naiselta.
Jos onnen pystyn vielä löytää ja sen muhun köyttää,
Katse kirkkaampana elämäni elävöitän.