Jäljet hankehen painuneet on askelten.
Loiste kuun vain tietä valaisee.
Yksin vaeltaa, väsyneenä taivaltaa.
Elon tie ei pitkä enää lie.

Kuusen niin suuren, alla sen oksien
on lämmin, niin lämmin suojassa havujen.

Päättyneet on sinne jäljet askelten.
Väsyneen jo silmät sulkeutuu.

Jäljet lumehen peittyneet on askelten.
Talviyö jo aamuun aukeaa.
Matka viimeinen alkanut on vanhuksen.
Päättynyt on taival päällä maan.

Kuusen niin suuren, alla sen oksien
on lämmin, niin lämmin vuoteensa viimeinen.

Siivetönkin lentää valoon auringon,
luojaltaan kun siivet selkään saa.

Täyttynyt on jälleen toive vanhuksen,
äiti maa kun uneen tuudittaa.