Alkuspiikki:
Silmät kiinni niin päästään irti maasta...

1.
...Se mikä nousee, se lähtee mun kynästä.
Mä voisin kiittää teitä, mutten mistään hyvästä.
Ja tien päässä on porvarivaaroja,
kohta täällä avataan enää Occamin haavoja.
Lume(n) ihmiset katoaa taivaisiin,
mä profeettoja aikani kuluksi haikailin.
Aika itessään on aikamoinen kusetus,
Salvadorin kellot markkinoille musertuu.

Sun laiva uppoo, hei kapteeni Amerikka!
Liikkeessä aiheutan vampyyreille anemiaa.
Älä luovuta masennuksen pinteessä,
vaan satunnaiset ihmiset otti mun sanat itteensä.
Ja itse asiassa ketään ei oo määrätty,
nykyiset tasot oon aivan ite säätäny.
Viime syksynä sanat meni sirkkeliin,
ekat julistukset me lukioihin iskettiin.

Huukki
Voisin kasaa yhen elämän sun sirpaleista.
Mä juoksin avosylin ohi näistä tilanteista.
Ku mutsi kysyy mikä elämässäs reistaa?
Vastaan: mullon penaalissa nollanollaseiskaa!
Tilisaldo näyttää vääristyneit lukemia.
Nummet vihertää ja skideillä on unelmia.
Joku vielä kysyy mikä elämässä reistaa?
Vastaan: must ei tullukkaa nollanollaseiskaa!

2.
Euripideen euriborit kasvaa,
epäröivä sankari ei haluu luoda nahkaansa.
Kritiikinpoikanen kuoriutuu ja parkasee,
vajoo puhetulvaan ja katoaa harmaaseen.
Ei kellään rohkeutta olla oma ittensä,
jos tiedonnälkään pitää haarukoida logaritmejä.
Vedän varjonyrkkeilyy etulyöntiasemasta,
mätän olkinukkee jollain koukulla vasemmalta.

Vihansiemenii heittää riidankylväjä,
sit satoa on toisillekki, mikä tuskin yllättää.
Kiipesin palmuun, katon teitä ylhäältä.
Saksikäsi Edvard on Mengelin ystävä.
Ja liukuportaat ei hilaa mua etees,
kyllä rikas heittää leipii, muttei jääny vanaveteen.
Jep ja mitä luulit, mä oon edelleen se sama spede,
joka tätä marginaalist maailmaaki ajattelee.

Huukki