Surun olento: Vanhasielu turhuudessa


Kaukana ulkopuolella liian erinlainen.
Turhuus valheet, etoavat aiheet.
Eivät tätä kiinnosta polulla tuntemattomalla.
Kaipuu samanlainen.
Jos olemassa on. Jos tiedotonna on.
Päästettävä uskasta.

Parempi miettiä kaivat, kuin: kuunnella turhuutta.
Toisten tyhmyydestä.
Heidän todisteita oikeasta elämästä.

Sateen pisaroissa sympaattisuus sanaton sana.
Rummuttaa rauhaa. Vanhasielu vuotaa kaipaa.
Kokenutko jo tuon.
Mitä ei tunne tarvitsevan. Kuitenkin tarvitsee.
Sitä mitä ei näy.

Elämä vanhentaa.
Maisemaa routaa.
Vanhetako sielun vielä pitäisi, että sulattaa tämän pystyisi.
Sielussa vanhassa. Maailmassa vanhassa.
Sulaneet vedeksi tippuessaan räntähiutaleet, maahan kovaan routaiseen.
Sulata se ei maata. Etäinen puheensolina, horina.
Läpinäkyvää naurua. Sulata se ei nuorta sielua.
Kenenkään kulissia.
Maailmassa vanhassa.
Kenties sieluttomassa.