Siivet

En jaksa enää nauraa, hymy vaikea
saada aikaan, sisällä ahdistaa ja kaikki mieltä painaa
ilo pois luotansa eksyttää, kukaan ei voi ymmärtää
ei oo enää elämää mitä elää

Siivet selästä irtoaa, en pääse karkuun myrskyy nousevaa
Se myrsky kaiken tuhoaa, mun täytyy luovuttaa

En jaksa enää yrittää, kaikkia koko ajan miellyttää
seinät sortuu kohta päälle, en kestä enempää
Palasiks sisältä hajoan, ja tuulen mukana katoan
jälkii ei musta jää ne ilmaan häviää

Aivan kun joku yrittäisi virtaa elämän tyrehdyttää
en voi ilmaa hengittää, enkä pysty näkemään silmissä elämää,
En jaksa enää