Kaksi istuu alla lehmuksen ja satamanvaloja tuijottaa
Toinen nostaa käden varoen, sen toisen käteen puristaa
Poika veistää puuhun sydämen, sisään kaivertaa nimen tyttösen
Ilmeistä näkee sen, on aika tullut lähteä toisen

Nyt kun se lähtee ei takaisin tuu

Syksy pukee maan keltaiseen, värjää pojan mieltä mustaa
Sade soittaa surun sävelen, kun poika kotiin laahustaa
Siellä piirtää ikkunaan sydämmen, sisään kirjoittaa nimen tyttösen
Nukkumaan jää eteiseen, toivoo heräävänsä tuttuun ääneen

Nyt kun se lähtee...