Katya: Muistan sut


Olit kai teeskennellyt pidemmän aikaa,
pisimmän aikaa ollut paikoillasi.
Tuntuu et rakkautes oli pelkkää lainaa,
tietyillä teoilla, tiettyä tunnetta sai.
Mikään ei olisi saanut sua jäämään.
Vaikka rakastin loppuun asti.
Silti yritin, siksi uskottelin inhoan sua,
vain että pystyisin päästämään irti.

Kertosäe:
Vielä muistan katseesi,
vielä muistan hymysi.
Jokaikisen ihanan piirteesi.
Niin toivon että siellä on,
parempi. Parempi olla.

Parempi olla.
Sitä toivon niin.
Sua rakastan niin
ja tarvitsen niin sun kosketusta.

Tiedän sen kuinka lupasin.
Tiedät sen kuinka hukkasit.
Kaiken sen, millä oli merkitystä.
Merkitystä kaikkeen en halua tietää.
Merkitty on minut, sitä en voi sietää.
Mutta silti kunnioitan tietäs vielä !

Kertosäe:
Vielä muistan katseesi,
vielä muistan hymysi.
Jokaikisen ihanan piirteesi.
Niin toivon että siellä on,
parempi. Parempi olla.

"Kaikki ne hetket,
kun katsoin sinuun,
ja näin kaiken.
Ovat poissa nyt,
sillä nyt kun katsot minuun,
et näe mitään."

Et tiedä mitään, teoistani mitään,
Et tiedä sitä, kuinka menettää
ja miltä tuntuu.
Murentuu haaveet, ne saaneet on mut elämään pitkään.
Et sittenkään, anelun jälkeen,
selälleen maahan jäät ja näät.
Sen kaiken tuut näkee vielä !

Kertosäe:
Vielä muistan katseesi,
vielä muistan hymysi.
Jokaikisen ihanan piirteesi.
Niin toivon että siellä on,
parempi. Parempi olla.

Sitä toivon niin. Sitä toivon.
Että sulla on parempi olla.
Et sul ois parempi olla.
Toivon et on parempi olla.
Vielä muistan sut.