Kotirintamalta ei mitään uutta (1991)

Kynsin kranaatinsirpaleita
ympärilläni vain kuolleita
unelma kauniista kodista
vaihtunut uneen rullatuolista
ja sama painajainen
jatkuu ilta ikuinen.

Olen menettänyt itsenäisyyden
olen uhrannut ajan ja vapauden
ja kaikkialla maailmaa
samaa valtakuntaa
diktaattori johtaa.
Olen taistellut tuntematon sotilas
toisten puolesta ja toisia vastaan,
silti olen takertunut valtaan
kuin lapsi kotipihan piikkilankaan.

Näen vapauden vision
koen kodin lämmön läsnäolon
välähdys syvää rauhaa
pieni kipinä jotain kauniimpaa
hukkuu sarjatuleen
vihantunteen purkaukseen.