”Ethän käänny pois koskaan.”
Niin minut silloin sait sanomaan.
Kuinka tahdoinkaan odottaa,
että aika yhteen meidät liittää saa.

Jälleen tyynyyn painan pään, siihen jään,
kunnes poistun päältä maan.
Höyhensaareen laskeudun, siellä nään
sinut aina uudestaan.

Ensiaskeleet hellyyteen,
ja löytöretket hellyyden sydämmeen,
kuinka voisinkaan unohtaa.
Ehkä kirjeen soisit vielä kirjoittaa.

Jälleen tyynyyn painan pään…