Jii Jii: Elämä on huarra


Sä tuut mua vastaan junatunnelissa, mä tunnen katsees seläs umpihuppelissa. Ei mitään hienoo, vähän jopa kuvottavaa, välil tää meininki on vaa sika kuumottavaa. Bussin takapenkillä poika imppaa tussii, posse vieres penkillä yytsimässä kuskii. Katseita tuimii kulkemassa taaksepäin, silmät punasena, passaa sitä tännenäin. Bussipysäkillä nukkumatti käynyt, laatat kengillä, kusematta jäänyt. Talon nurkalla heiluu joku herrasmies ei oo sillä kaikki hyvin näköjään poliisi ties. Se on ystävä kaikkien välillä, toisen päivänä syyttämäs sua käräjillä. Romanit kylmissään euroja tiedustaa, jengi väistelee, pelkää ottaa kontaktia.

En voi sanoo et elämä ois huora, koska huora ei kusettais näin suoraa. Joka päivä aina jotain uutta, niin varmaan, kerro jotain uutta.

Oon vaan niin jumis (jumis) näissä ihmis-sumis, ei auta kiertää ei, ei auta pyyhekumi. Lainit lainin perää mua pistää ahdistaa, sama soittolista uudestaan ja uudestaan. Oravanpyörä on saanu musta otteen vaikka työnnän kapulaa väliin ku Merlin Ottey. Propsit kaikille jotka jostain ryöstää, jotka tietää, jotka mieltää. Vapaamuurarit, paskaduunarit, kaduilla eläjät, rehelliset pultsarit. Amispojat vieläkin autojansa tunaa, mopopoikii kivittämässä junaa. Kaikki hyvin, mun huudit vielä hengissä, Idän ilmaa en pysty tarpeeks hengittää. Se äidinmaidon mukana virtaa mussa, se seuraa mukana vaik asusin Turussa.

En voi sanoo et elämä ois huora, koska huora ei kusettais näin suoraa. Joka päivä aina jotain uutta, niin varmaan, kerro jotain uutta.

Täydellistä elämää, saippuasarjoja, digiboxiisi valheelliisii tarinoita. Usko mihin haluut mut älä leiki tyhmää, monta pienryhmää tääl tekee yhden ryppään. 10. luokka vika mahis monil parantaa, kadunkulmilla syrjäytyneet haslaa. Elämät edessä, varastoina hyllyssä, toisen elämä lopussa, luodin tyhjäs hylsyssä. Pienii vasikoit, arkipäivän asioit, lottoi vakioi, sossun luukul asioi. Mielisairaat haluis ite hoitoon, mut ei o pääsyy, kylmää epätoivoo. Naapurit venaa korva kiinni seinässä, koska nextii joku kuolee koriskentällä. Päivä kerrallaan, sillä pitää pärjätä, pukuu särmätä, kuolemaa härnätä.

En voi sanoo et elämä ois huora, koska huora ei kusettais näin suoraa. Joka päivä aina jotain uutta, niin varmaan, kerro jotain uutta.