san. Tikkanen
pintaan
ajan piirrämme
ääriviivamme
saavutuksemme
kuin pisara meressä ois’
unta
henkäys hiljainen
hetki ihmisen
liukenee kaikkeuden
aaltojen viemänä pois
takaisin alkupisteeseen
räjähdämme uudelleen
soljuu
virta sielujen
lailla sävelten
musiikissa tähtien me
soimme ehjinä taas
tiedän
olen kosminen
pölyhiukkanen
mutta huokauksen verran
olla tahdon kuin kuninkaat
niin kirkas on taivas
heijastuu
silmistäs’ uusi
ikuisuus
loistaa
taivas kirkkaammin
nanosekunnin
ja keskiyön hetkellä
sinäkin tajuat sen
turhaan
toista toivoimme
sillä olemme vain
sydämenlyöntejä
maailmankaikkeuden
palaamme alkupisteeseen
räjähdämme uudelleen
niin kirkas on taivas...
kulissit kaatuu
niskaan putoaa
kun kulissit kaatuu
kuinka hyvältä se
tuntuukaan
valo paljastaa
polttaa
ja vapauttaa
tervetuloa valheettomaan maailmaan