Ihme voi tapahtuu, mut toinen on todella epätodennäkönen
Lepään monen näkösen luona sekä hoen särösen pinnan kauneutta,
luonnon valinnan epäoikeudenmukasuutta
Turhaan tunne mukavuutta, siks unohan korkeuden, joka muka suurta
Tuhoon kaiken ilman lupaa muuttaa ees ilmettä
Pilkettä silmäkulmassa ei näy
on vaan ilkeetä nurkassa, kun väärin virikkein käyn taistoon
kohti kasvoi, joit en muista, jotka nähnyt kai oon

Aina ollu suuret puheet, intohimoset tavotteet
mut aina eteen pinko silloset rajotteet,
uudet valot teet, jotka valasee aina seuraavaan katkoon, ei jatkoon
Tasaseen maastoon muut mut ohjatkoon,
pohjat oon ottanu jo kauan sitten ja edelleen jatkuu
Vielä kerta kiellon päälle teen kaikesta todellista
ja nauran sitten kun modernista tulee vanhanaikasta
Liian aikasta kertoo hiljaa valuvan muiston haitasta