- Lintumorsian -

Apposen avoimina silmäni kopioivat maisemaa
ahnehtivat mustiin aukkoihin marjojen oranssia

Kellastuvat lehdet luikertelivat pitkin kalloni luita
luutunut aukileeni rusahti rikki
murtui marjoista

Lehdet puskivat oksien voimalla luun syleilystä
auenneesta ruhjeesta kohosi kruunu
hehkeänä

Korvissani helisi, talitintin valitus särähti syksyltä
kaikui kalloni pohjassa, värjötteli selkäytimessä


Avasin sykkivän kämmeneni, kurkistelin ihmettä
maidonvalkea lintu sirkutti, etsi elämänsä säveltä

Lintumorsian pörhisteli sulkiaan hämmentyneenä
menneen talven talitintti sulhonaan
viettävät häitä

Syntymätön talvi tuiskusi katseessaan, loi jo lunta
korppiko parin pariksi kirkuu
liittääkö siiveniskulla?

Punertava kruununi, lintumorsiamen huomenlahja
viluinen sulkasulho nokki nälkäänsä talviomenoita


Lintumorsian lennähti kruununi jalokiveksi, kimalsi
iskin kantapääni lujasti asvalttiin
juurruin pihlajaksi

Vartaloni vavahteli kuoreksi, sormeni lujiksi oksiksi
varpaat verillä muokkasin maata
mullaksi juurilleni

Talvet ja kesät vehreänä verson, mahlana juoksen
lumessa helmani, maassa juureni
jalokiveä suojelen

En ole kallista tammea, en sormeile pajupilliä itkien
kasvan tielläsi merkkinä, päällä maan
ja alla lumen

ja alla lumen…