Nuku rauhassa planeettojen heijastuksessa,
hymysi loimuaa vaaraa,
lennä pienokaiseni.
Sumua et näe koskaan,
vaellat iättömyyteen.
Sano se vielä kerran,
lausu se kauniisti.

Näkemiin rakkaani.
Näkemiin,
kutsun sua.
Näkemiin sieluni!
Näkemiin,
kutsun sua.

Tähdet kuiskivat voimaasi,
paluutasi kirkkauteen!
Uusia linnoja et rakenna
ellet kaada entisiä,
hautaa niitä syvään.


Näkemiin rakkaani.
Näkemiin,
kutsun sua.
Näkemiin sieluni!
Näkemiin,
kutsun sua.


© Kari Kantola