Peloukoufa: Ihmeellistä


Sä varmaan luulit mennyt oon
ja että
kyllästynyt olisin sua oottamaan.
En edes päässyt eteiseen mä tässä
seison ja
sua ootan vaikket tulisikaan.

Joskus kai aatellut mä oon
että mun
helpompaa vain olisi sut unohtaa.
Jättää menneisyyteen mutta minkäs
teen kun
sua en millään ajatuksistain saa.

Ihmeellistä on tää
mä että tunnen ikävää
vaikka en sua missään nää
tää alkaa kyllästyttää
niin ihmeellistä on tää
mä että tunnen ikävää
nyt joku keino mun täytyis kai löytää

Joskus mä virheitä kai teen
joo mutta
lupaan että vielä pystyn muuttumaan.
En pysty selittämään minkä tähden
kaiken jälkeen
sua en pysty unohtamaan.