Kahden ihmisen etäisyys (1991)

Aamupalan jälkeen
jätän jälkeni rantahiekkaan,
valkoinen kauluspaita napittamatta,
paljaalla iholla muistoja sinusta,
ikuinen kosketus
vain silmänräpäys
ihmisen ajassa.

Elämme vain hetken
unemme kohtalon painajainen
hetkemme liekki
tähdenlennon pituinen,
tuhat yhteistä sekuntia
on vain mitättömyys
kun välillämme pysyy aina
kahden ihmisen etäisyys.

Aamupalan jälkeen
pesen kasvoni yön jäljistä,
hikiset vuodevaatteet lattialla,
päiväpeitteen kulmassa muistoja sinusta,
ikuinen luominen
vain salaman välähdys
älyn kaamoksessa.

[Kerto]