(Kerto)
Nää päivät mietin, miksen/
mä enää tiedä, mis meet/
voi kuinka sua nyt kaipaisin.

Tääl mä ootan sua ja istun/
ehkä vielä mun luokse saavut/
siit on niin kauan kun halattiin/
vastaa kun saat tän.


1verse.
Joskus Tuntuu niin vaikeelt/
ajatella kaikkee, mitä sanoin, kun pakkasin vaatteet.
ja pakenin kaikkee/
vain painelin ovest ja totesin, et palaan staran mainees/
Mä olin kai sokee/
kun uskoin mun musiikkiin ja halusin todistaa sun oikees
vain vääräks, vaik oikeest/
Näin vain nurhuisii kapakoit ja ihmisii, joist en sit toiste,
ees kuullut, vaik monet/
niist lupaili monest, et tekisi mun unelmasta toden.
Se oli vain valhe/
ja nyt vain yövyn näis motelleis ja toivon, et antaisit anteeks.
Tääl mä istun ja odotan sun soittoos/
kun numeros on vaihtunut, haluisin sanoo "moi, no/
mä sain mitä ansaitsin/
ja oon vain edelleen sen lapsi, joka sanoi, et siit tulee ison sankari."

(Kerto)

2verse.
En haluu palata kotiin ja tajuta vast silloin/
kun kynnysmatolla on postit monelt viikolt,
et kaikki on ohi ja ainoa muisto/
on toi seissyt kahvi, sen keitit kun poistuin sun luot.
Vaan ehkei se paluu o niin vaikeet/
noudatinhan ohjet, ku kehotit varoo kaikkee.
ja mikään mitä sanoit, ei ollutkaan yks hailee/
mä pohdin joka asiast, oonks vastuullinen vai en.
Sul on sydän paikallaan/
turvavöis takana, milloin sit ikinä sitä tarviinkaan.
Kumpa osaisinkaan ottaa vain mallia/
hankkia paikan täs oikeessa maailmas.
Mut tääl mä istun ja odotan sun soittoos/
kun numeros on vaihtunut, haluisin sanoo "moi, no/
mä sain mitä ansaitsin/
ja oon vain edelleen se lapsi, joka sano, et siit tulee ison sankari."

(Kerto)