mua ei kiinnosta, silti rinnast puristaa/
mikä tää tunne on kun todellisuus vitu unista/
en pidä itteeni tyhmän osaan järkeillä asiani/
mut en osaa kuunnella sydäntäni, ja sen takii/

kokoajan stressi pääl yritän tehdä valintani/
mut liian monta muuttujaa! ei muutu tarinani/
ajattelen itsekkäästi, silti en satuta ketään/
kaikkii ei voi miellyttää, miks silti huutelen perään/

pitäis opetella kattoo elämää eteenpäin/
miks aina tyydyn maalaan taivaanrantaa, itteni selätän/
tällä elämäntaval, vois sanoo ilman pallei/
tällä elämäntaval, teen omast elämästä ankeet/

haluisin tehä vaik mitä, oman itseni herrana/
kumota tunteet, antaa itelleni löysää jonku verra ja/
tajuun sen vast siin vaihees ku se on jo myöhäst/
elämä menee eteenpäin ei tää pallo lakkaa pyörimäst/




kun sanon oon pahoillani, kyll tiiät et tarkotan teitä/
tuskin lakkaan vaiheilemasta, vaik kuljen muka omaa tietä/
puuttuu pala elämäst, jota en viitti sanoo äänee/
toisaalt löytäny sen osittain, ja toisaalt en/

ole lähelläkään tarpeeks kasvanu ihmisenä/
ja aina jaksan uskoo parempaan sini silmäsenä/
mut se ei toimi nii, sit lyön kaikki ovet kii/
tasantarkkaan myöhemmin morkkista podettiin/

mut mä en luota itteeni ja siihen kestääkö psyyke/
kadunko jälkeenpäin, en haluu jatkaa itteeni myyden/
mä tiedän lapsellista, jos sä ymmärrät tän/
pallo jatkaa pyörimist vaik mikä mättäis/

ja huominen päivä on aina aurinkoisempi/
mut mä en oo mikään sunshine, vaan vitun tylsä jäbä/
jollon tylsät läpät, jota ei voi ehkä ymmärtääkkään/
joka ei kuluta mitään muut ku kynää tänää/