zargo: Kapeikon kansa


Roikun taivaalla kuumailmapallosta,
sieluni taivaalta nään unen metsät,
onnetar selällään metsien sylissä,
taivaan rannassa onneni kukkulat siintää

Saapuu partateräpotkuri, sirkkelihelikopteri,
leipäveitset siipinä, keihäskärki suihkukone,
lentävä taikuri piikkimatollaan,
liitää tikkoja, nuolia, miekkoja, hammasrattaita

Tuolla lapsuuden ystävä juustohöylällä,
entinen rakkaus raastinta kaasuttaa,
vanha vihamies ja pettynyt johtaja,
toisella paiseita, toisella haarukka

Valonheittäjät lakaisee ilmaa, terät säihkyen hohtaa,
valokiilat palloni leikkaa ja kuvani heijastaa,
silloin patterin päällikkö huudahtaa "sulkutulta ja sassiin!",
ilmatorjunta tulensa avaa, taivas ujeltaa niin..

Teräverkot ohitse viuhuvat, pari varpusta niittää,
tuoko onneton pelasti henkeni, en edes ehdi kiittää

"Osuma, Osuma!", huutaa ampuja "näättekö punaisen pilven?",
teräverkko on sankarin silponut millin sadasosiin,
"Tulkaa lapset katsomaan, nyt sataa punaista räntää!",
äidit, isät, tehtaanjohtaja,
Mustikin heiluttaa häntää

Silloin kaukana laaksossa viehkeä nuorikko rintaan pistoksen saa,
kaupungista päin kuuluu laukaus, sarja, sarja ja uudestaan,
tuuli tyyntyy hiljalleen, kuistille laskeutuu pallo,
narun päässä tiukasti on kiinni kämmenet

"Mitä mä teen!?"

Ei nuorikko kyyneltä vuodata, laskee tyttärensä sylistään,
jos mies on rikki, niin mies voidaan korjata,
paitsi sisältä pään

Laittaa korviksi paskaiset kämmenet, silmiksi peukalot sen,
sydämen tilalle jäätynyt krookus, käsiksi luuta ja kakkosnelonen,
aivojen tilalle jalkapallomaila, hiukset elokuun sänkipelto,
jalkoihin saappaat ja etumukseen piilottaa kihartimen

Selkärangaksi heinäseiväs, hartiat ovenkarmista,
takapuolelle mandoliini halkaistaan kahtia,
kasvoiksi pölykapseli, Juulia piirtää saa nenää ja huulia,
vihkisormuksen ranteeseen, hakkaa vasaralla

He nostavat miehen sohvalle, hän suukon poskelleen saa,
alkaa TV-uutiset ja perhe on kotona taas.