1.
arkipäivän demoneit, vaatii päitä betoneis/
väistän näitä pelotteit ku haluun päästä eroon teistä/
painukaa vittuu, mun mieleni sisältä/
ku oman itteni isäntä, ikävä sitä on mistä mä pidän

kumpa aikaa ja paikkaa vois vaihtamal kanavaa vaihtaa/
eläsin nyt parasta aikaa/
ne väittää että elämä ois parasta huumetta/
mutta tollasta paskaa, ei ees kannata kuunnella/

ei, ei ei, ei eiii/
mul on päässä pieni armeija, ne sanoo mulle seis,
my mate, nyt teet mitä käsken/
lähdet, minne käsken, sinä lähdet/

oon syytön kaikkeen/
mä en oo tehny mitää/
oon syytön kaikkeen/
pirut tekee elämästä kuoleman ankeen/
pyydän niiden puolesta anteeks/

kertsi:

Savun keskeltä nousen jälleen/
mä jään lattialle makaamaa, täs on hyvä/
samal mietin että onko tässä järkee/
kun mieleni lääkkeenä, veistän lisää säkkeitä/

Savun keskeltä nousen jälleen/
mä jään lattialle makaamaa, täs hyvä/
käsis köydet, mut miks pitää kahlita/
päästäkää vapaaks, mä teen mitä tarvitaa/


2.

välil vaikeet, ku käsissä on kahleet/
mitä teinkää, nii haluun pyytää anteeks/
kun ne väittää et oon syypäänä kaikkee/
demonit mun päässä haluu lytätä mun maineen/

ne valehtelee mulle, ja tekee musta orjan/
sanoo et oot kuutamolla sulla kusta pollas/
mutta pidän puoliani, tulen aina pitämään/
vaik mitä minä nään, ni minä tulen kyllä pitää pääni/

sitä on vaa helkkarin vaikeeta käsittää/
ku ei enää telkkarissa näy vaimeana väritkää/
ne sokasee mun silmät, ottaa musta vallan/
tekee musta perheeni, ainoon mustan lampaan/

saa valkoselle viivalle, henkeni rajalle/
saa enkelin tuoksumaan helvetin pahalle/
alkaa pikkupirut pikkuhiljaa riipiä selkäpiitä/
koitan juosta karkuun muttei sekään riitä/