VERSE 1
naisen logiikka, se tunteet nokittaa/ ja sori mut tää morkkis, se saa mut horisee/
niistä tunteista somista, lapsista omista/ elon juokseva koski, se alati kohisee/
ajatukset lomilla, rakkaus on tori/ kaikille avoinna, mut kaipa mä opin sen/
et meressä kalaa, riittääpi varmaan/ mutta joku toinen, ne torille kantaa/
vaikeimman kautta, yksin tätä soitan/ni enkelit itkee, nii äänellä hauraal/
ja demonit nauraa, ruosteista rautaa/ pure mun kaulaa, ja kaiva jo se hauta/
ne vuodet on kaukana, takana päin/ kun sillo saunassa, kiinni suhun jäin/
et ole auttamas, voimana taustalla/ olet vain kaukana, niin kovin kaukana/

VERSE 2
roikun siinä hirres, minkä rakensin itse/ mun sydän on kivee, olet miekka kives,
kyl se tekee kipeet, ku rakkauden kitkut/ ne laittaa mut kituu, tunnen erilaista kipuu/
ku koskaan ennen, miks taivaanki linnut/ mua tuntuu ilkkuvan, siemenet istutan/
mutten ole paikalla, kuivilla mailla/ olen yksin merellä, tällä uppoovalla laivalla/
mustat on sukat, ja epäilyt turhat/ luottamuspula, rakkaus oli murha/
nyt mustaa lunta, mun tupaani sataa/ enkä kahta lastani, kanssasi kasvata/
elämä on rankkaa, niiku vaikea matka/ sillä kuoppasella tiellä, eikä kukaan tiedä/
minne se viekään, kun joka mutkan takaa/ voi vastaan ajaa, ne huonommat ajat/

VERSE 3
jos elämä on taulu, ja kangas on tyhjä/ siitä maalataa taulu, joka kuiteki myydään/
raha meni rakkauden, edelle ja silloin/ tajusin kui tyhjää, on täällä illoin/
istun pimeessä hiljaa, mite rakennan sillan/ mun lasteni luokse, ku yrityksen kirois/
sinä ja sun siskos, ihan ku ois kiskot/ mun alleni viskottu, niiltä minä kirottu/
en pysty irtoon, en lähtemää liitoon/ vaan luotisuoraan, pakottavat kulkee/
en haluu enää tuntee, kun se ei mulle/ voi onnea tuoda, ja jos mulle suodaan/
se lobo fuckin tomia, sillon leikin kotia/ oon alkanu oppia, siks on reppu seläs/
ku taas liian nopiaan, joutuu mennä/ suhteet ei kestä, mut minä kyllä kestän/