Alus..
..ei valittu tietä eikä toista,
ei ees tiedetty valinnoista.
Lähettii vaa eteenpäi elämää,
edellee fiilispohjal edetää.
Siel mis äiti rattaita työntää,
synnytää minne synnytää..
Kasvetaa viisaammaks, ja vahvemmaks,
kerätää tietoo ja leikitää vanhaks.
Tulee iso mies tää, pois tieltä,
nii se aika rientää, paha sitä kieltää.
Mieli muuttuu, kuviot vaihtuu,
lihakset kasvaa, tai pois haihtuu.
Kokemuksii karttuu, pettymykset kasvattaa,
vaik välil ei kiinnosta paskaakaa..
"Mut se on elämää...",
sanoo yks ihminen joka elää tääl..

Taivaltaa matkaa vaa
vaan taivas kattona
Taivaltaa matkaa vaa
Harva meistä on rautaa,
harva haluu hautaa.

Itsekuri, oma jarru ja kaasu,
tilanne laantuu, pää tasantuu.
Minkä pojankloppi nuorena oppii,
mitä tavoitti, mist äiti varoitti.
Kyynel silmäst, läpi surun ja ilon,
nauti hyväst ja huomaa se sillon,
kun sä kruisaat, tunne se luissa,
ku sä kuorsaat, ei syy oo muissa.
Pistä hyvä kiertää, anna heikommalle tietä,
kyl universumi tietää minne sua viedää.
Nouse varpaille, selkä vasten maailmaa,
karma kouluttaa, antaa palautetta varmaa.
Sitä mitä pyytää, sen oot ansainnut
syystä, ellei ahneus oo sua vallannut.
Lupaa ja vanno, toivo, älä kammoo,
meidän jokaisen yhteinen maapallo.

Elä tässä, nyt tätä päivää,
rauta, vahvistaa näitä päitä.
Päätä, ettei hevil lähe hautaa,
aika parantaa, ajanlailla auttaa.
Pauke, joka sydämmestä pumppaa,
ei stoppaa vaa kestää joka suuntaa.
Ei sutta, ei sytee, ei savee, ei vale,
harva meistä on rautaa, se o salee!

kohtaa kauhus ja lopeta pelkäämäst