Raaka-Aino: Perussankari


Perusarkee, semikarheet ku skidit pitää valveil, snadisti kankeet mut ei saletisti ankeet
Meiän meno ei oo millään tapaa löysää ku toinen muksu friistailaa aamupalapöydäs
Toinen tasaseen olkkaris keikal, laulaa jopa istuessaan potalla skeidal
Oho sori tuliks liikaa informaatioo? No mut se on totta, sitä paitsi se on fiitannukki jo

Yhes meikäläisen battleprojektis, ei siit sen enempää – paitsi et me voitettiin
Perussankaritrikoot niskaan vaan ja keittiöön puurokattilaa tiskaamaan
Tai sit perusmobiilil tenava tarhaan eli hoitopäivä hyvin meikän tarakalt alkaa
Kamat naulaan ja lähtöhalii kaulaan, sit pikatsekki et mitään ei jääny aulaan

Ja menoks, Perusmobiili toimii ku Tenox, myötätuules mua luullaan Kimi Räikkösen enoks
En vältsyyn oo vahvempi ku veturi mut rullaan ku resina, ja ihan ilman kepulii
Ja mihin ikinä mä laitankaan nokkani ni perusmeno jatkuu, ain’ ollaan Gothamis
Eikä tarvi pelätä et joku tarrais riveliin kii, ei perussankaril oo arkkivihollisii

Eikä arkikaa oo vihollinen, mä rutistan mun rutiinii, vaik välillä rikonki sen
Mut vähän vaan ettei meno oo liian diippii, kyl valvominen on meikälle sitä kryptoniittii

Meno on slikkii ku mässypuodis, etkä sä jää näppejäs nuoleen
Niinku Paula Vesala ja Mira Luoti, me näytetään ne molemmat puolet
Suolast ku salami, makeet ku merkkarit, tää on Spiderman ja Peter Parker, sama jätkä mut eri verkkarit

Lusi-Masa heittää kieppii ku mehulinko, mut ku mikki menee kii ni mä oon vaan perus-Kimmo
Toki Gee mut mun sukunimen perusteel, kai jotai pojoi heruu silläki verukkeel
Ja jos ei heru ni sit eletään sen kanssa, tärkeintä et tyyli on lyyrisesti gangstaa
Jos haluut itelles egoilul ongelmii alkaa hamstraan ni sun kantsii muistaa et välil John Holmeski hakkas hanskaan

Ja näin tähänki biisiin saatiin alan mies, mut siis hei
Tää oli jo kolmas et vois lopettaa saman tien, tai sit ei
Propsit Pasille joka sykkii sivaris, ihan kilareis kuluttamas hilareit
Pekal toistuvasti työkkäris treffit - Raaka-aino, Yhteiskunnan tukipilareit

Ja kyl meikäki on aikamoinen onnen kantamoinen, ku välil unohtuu se arki sankaroides
Ja mä annan liikaa lämpöhoitoo kattilalle, tai riimei mietties missaan et kersa kusee lattialle
Mut sit siivotaan ja purastaan kieleen ettei ulos pääsis sanat jotka ekaks puskee mieleen
Ja eihän tässä tarvi yksin olla, kyl se sankarin viitta taitaa hulmuta mun puolisolla

Ja kaikelle on paikkansa täs kaaviossa, pysyyhän ne biisit talles siel pöytälaatikossa
Eikä näist hommist kantsi liikaa angstii ottaa, mikään ei tapa luovuutta niinku nappi otsaan
Ja parhaansa ku yrittää ni se on jo tosi hyvin, välil sen tyrin mut se on silti se mihin pyrin
Sen ku muistaa ni kyl ne hommat jotenki luistaa, perussankari kiittää ja kuittaa