Ratiokratia: Palasina tyhjyyteen


Vaikeeta kohdata
Syyttävää katsetta
Kun tietää itsekin
Et on aihetta

Kun koitan koskettaa
En löydä kohdetta
Anteeksipyyntöihin
Ei vastata

Eikä tietysti tarvitsekaan
Olen yksin ongelma
Sekaisin mahdollisuuksista
Ja horjuva

Olen tehnyt viimeisen virheen vielä
Viimeisen kerran uudestaan

Tunnen kahleiden painavan ranteissani
Mutten tahdo vapaaksikaan

Karman kutoma raskas taakka sitoo minut eiliseen
Liian monen päivän jälkeen irti enää pääse en
Lintuparven lailla lennän palasina tyhjyyteen
Isän äidin siskon veljen pettymyksen kyyneleet valutan

Vaikeeta katsoa
Peilistä kasvoja
Kun näkee itsessä
Uurteet ja arpia