Pauli Merilainen: Tavaratalon Aulassa


Näin sinut ihmisvilinässä ruuhka-aikaan
Erotuit kirkkaasti ihmismassasta
Vieressäsi kävelevä vanhus avasi sateenvarjonsa
Minun oli noustava tuolista jotta näkisin sinut paremmin

Sain naapuripöydistä oudoksuvia katseita

Nappasin ulsterini ja lähdin perääsi
Saavutin sinut tavaratalon aulassa
Yllätyit nähdessäsi minut

(Love is what we need / Love is what we need / we need more...)

(Uh uh)

Koskin etusormellani poskeasi
Kasvosi puhkesivat hymyyn, silmäkulmasi kostuivat

Kävelimme kauppojen ohi aukiolle
Sade oli muuttunut tihkuksi hävitäkseen lopulta kokonaan harmaaseen iltapäivään
Viereisellä penkillä nainen sitoi lapsen kengännauhoja

Istuimme kostealle alustalle, kertasimme viimevuosien kuulumiset
Keskustelu oli pintapuolista

(Love is what we need / Love is what we need / we need more...)

Kerroit toimistosta jossa työskentelet ja kollegoistasi joita et voi sietää
Minä puhuin sukellusharrastuksestani ja vuorotteluvapaasta

Katsoit puhelimesta kellonajan ja ilmoitit sen ohimennen
En keksinyt mitään sanottavaa, tarkkailin reaktiotasi

Alkoi sataa, vaihdoimme puhelinnumeroita
Hymyilimme ja erosimme

(Love is what we need / Love is what we need / we need more...)
(Love is what we need / Love is what we need / we need more...)

Ostin lehden matkallani bussipysäkille.
Ensimmäisellä aukeamalla kerrottiin aurinkotuulista.