Iltapäivä ja mua lievästi huippaa,
ei eilisilta enää pahasti vaivaa.
Kohta tuntuu siltä että jaksaisi alkaa
kenties astua rantaan, ehkä tuopinkin ottaa.

Eilisen mä voin taakseni jättää,
se mennyttä on, mikä vielä mua mättää.
En murehtimaan tänne tullut kai oo,
minkä taaksensa jättää, se sinne myös jää

Sulla on kesämekko
mulla heikot on polvet
ja kun sä heilautat helmaa
niin mä olen kuin ilmaa.
En mä uskalla katsoo koska
muutenkin huimaa,
en mä pysty nyt istuun
pakko päästä on uimaan.

Mä voin unohtaa sen.
Niin kuin edellisen.
Se mitään ei merkkaa.
Ei se ole niin tarkkaa.
Se jo mennyttä on
valhe vain onneton.
Nyt mä paremmin nään.
Ei tämä tähänkään jää.