viistosti elämäni etenee viiltojeni vaivaamana
vaivaisin käsin nyt sidon niistä kipeimmän

olisin valmis luopumaan taakastani
vaikka se sairaalloisen rakas onkin
toiveitteni ja unieni summa
kauan kätketty kipeä salaisuus

muistan kuinka etsin ikkunoitten takana sinua vuodet silloin
muistan kaiken,
muistan liikaa,
muistan tienneeni mikä pudotus siitä seuraa ja
muistan sinut parempana kuin kukaan voi koskaan olla
ja siksi

olisin valmis luopumaan taakastani
vaikka se sairaalloisen rakas onkin
huudan kerta toisensa jälkeen sanojani
jotta arpeutuisit vihdoin mielessäni

riittää jo!
riittää jo!

..tuskin edes kuulet tätä

tämä olkoon lauluni menneille päiville

miten voisin pyytää keväthankia
pitämään sinut tänä vuonna omanaan?
jää hyvästi

tuskin olisimme silloin onnistuneetkaan
kaksi eksynyttä lasta vähin eväin
liian suurin toivein

nyt on tullut aika!

vielä paljon sanottavaa, niin paljon sanottavaa!
..minuutti vielä ja päästän irti

ei näin aikaisin! tahdon ne ajat takaisin!

tuskin olisimme silloin onnistuneetkaan
mutta suren, etten voi tietää milloinkaan
vaiettu ystäväni