Älä itke lintuseni
kyynelehi kyyhkyseni
kun mie lahjon laulullani
pahan pakohon pakotan
istun illat ilonasi
vaik ois varjot valtavia
viivyn vielä vierelläsi
aamuhun ahistavaankin

sairaus syöpi syäntäsi
tuska tunnon turruttavi
mik käis siihen lääkkeheksi
rohoksi rohkaisevaksi
elo kun on eksymistä
virran viileän viijessä
ulapalle uupuneenkin
aaltojen ajettavaksi

voisinpa vain voimillani
synkän syrjähän sysätä
häätää häkkihin hämärän
pimeänkin piilotella
tuolloin turvakses tulisin
synkän syrjähän sysäisin
häkkiin häätäisin hämärän
pimeänkin piilottaisin.