Olen kuin ikiliikkuja, joka liiku ei yhtään mihinkään.
Mutta kai se on jonkun tää tehtävä, kun muut ei pysty tätä tekemään.
Kierrän kuin mato ympyrää, kun koukulla joku sen lävistää
Juuri kun uskoi ei oo hätää, silloin sen särki poskeen mättää.

Onko tän, elämän tarkoituskaan, tulla kuin, elävältä syödyksi vaan.

Mutta kai se on kostoa julman ihmisen
Kun tietää mitä tekee matonen
Kun joutuu mullan alle ihminen.

Ei kai se oo mikään ihmekkään, et aatellaan vaan omaa etuaan
Kun maapallolta jo ohjeen sä saat, kierrä omia napojas vaan.
Mulla on yks sulla on kaks, ilmankos jouduin mä matosaks.

Onko tän....